KAKKUJA TILAUKSESTA - EMMA IIVANAINEN CAKE DESIGN

Muutama vuosi sitten keksin, mitä haluaisin tehdä työkseni. Muistan selvästi hetken, jolloin tajusin asian. Olin lähtenyt vasta viikkoa aikaisemmin vaihto-opiskelemaan Malesiaan. Päätimme lähteä viikonlopuksi viereiselle paratiisisaarelle vaihtarikavereiden kanssa. Istuin pienessä veneessä turkoosilla merellä, kun yhtäkkiä tajusin, että minun on opiskeltava yrittäjyyttä. Irtiotto Suomen oravanpyörästä teki tehtävänsä jo muutamassa päivässä. Tuntui, että olin vuosikaudet mennyt eteenpäin sumussa ilman päämäärää, mutta yhtäkkiä mieli olikin kirkas ja selkeä. Heti palattuani takaisin asunnolleni, selvitin, miten voin vaihtaa pääaineeni teollisuustalouteen ja valita yrittäjyyden kursseja niin paljon kuin mahdollista. Kun palasin puolen vuoden jälkeen Suomeen, useampi professori kysyi, olenko nyt aivan varma linjan vaihtamisesta. Neljän opiskeluvuoden jälkeen. Olin. En miettinyt sekuntiakaan, enkä ole katunut hetkeäkään.

Tuolloin en tiennyt ollenkaan, minkä alan yrityksen haluaisin joskus perustaa. Sillä ei sinänsä ollut merkitystä, olin kuitenkin jo askeleen lähempänä unelmaa.

Malesiassa olin ihastellut kakkukauppojen upeita kakkuja. Taidokkaasti koristelluissa kakuissa on mielestäni aina ollu jotakin taianomaista ja kiehtovaa. Miten jokin syötäväksi tarkoitettu voi ollakin niin hämmästyttävää ja kaunista. Ensimmäinen muistikuva siitä, että olisin haltioitunut kakusta, on kun näin Morsiamen isä -elokuvan lapsena. Elokuvassa vilahtaa kukilla koristeltu hääkakku ja ne pari sekuntia olivat mielestäni ehdottomasti elokuvan paras kohta. Yli 15 vuotta kului ennen kuin kokeilin kakkujen tekemistä itse ja ja olen tehnyt niitä suurella intohimolla tähän päivään asti viimeiset pari vuotta. Blogi on ollut oiva tapa jakaa kakkuharrastus ja valokuvat muiden kanssa.

Olen kuullut sanottavan, että harrastuksesta ei kannata tehdä työtä. Eihän se sitten ole enää harrastus.

Olen myös kuullut, että työ saattaa viedä, jopa 80 % valveillaoloajastamme. Tämä johtuu siitä, että töitä saattaa ajatella suuren osan siitäkin ajasta, kun ei ole töissä. Entä, jos käyttäisin tämän 80 prosenttia ajastani siihen, että teen sitä mitä harrastan? Sitä, mitä rakastan. Jos sen sijaan, että illalla nukkumaan mennessä olisin ahdistunut seuraavasta päivästä, olisinkin niin innoissani, että en malttaisi odottaa, että saan herätä aamulla?

Pari viikkoa sitten (tarkalleen blogin 2-vuotispäivänä) tein ratkaisevan teon. Vein maistraattiin paperin, jonka toivon vievän minut jälleen yhden askeleen lähemmäs haaveitani. Sitä, että saisin käyttää kaiken aikani ja energiani siihen, että teen kakkuja, valokuvaan niitä ja kirjoitan niistä.

Unelma alkaa tästä.