CHOCOLATE CAKE WITH A GOLDEN TWIST

Don't ever mix brown and black.
Don't ever make hand painted sugar paste sequins. It's insane.
Don't take photos for your blog with a mobile phone camera.

Sometimes sh...t just happens.

SWEET VALENTINE'S DAY!

7 PAGES OF CAKES ON A MAGAZINE!

Huh olipa jännää nähdä tämä lehti, kun se kolahti eilen postiluukusta eteisen lattialle kukkatennareiden sekaan. Tämä taitaa nimittäin olla ensimmäinen kerta, kun lehdessä julkaistaan itse ottamiani valokuvia ja omia tekstejäni. Muistaakseni olen aikaisemmin nähnyt omia valokuviani painettuna Suomen käsityön museon näyttelyesitteessä. Nyt on siis kyseessä ihka aito ensimmäinen lehtijuttu, joka on taittoa lukuun ottamatta omaa käsialaani.

Miltäköhän mahtaa tuntua kun kokonainen kirja tulee painosta. Perhoset ja kaikki mahdolliset muutkin ötökät pörräävät vatsassa jo pelkästä ajatuksesta. Luojan kiitos kirjan valokuvasi supervalokuvaaja, joten ainakin kuvien laatuun voin luottaa sataprosenttisesti jo etukäteen. Kävimme tänään graafikon kanssa läpi kirjan taittoa ja mietin, että miten ihmeessä sattuikin löytymään sellainen henkilö, jonka kanssa olen aivan samoilla aaltopituuksilla. Hänen töissään on niin hienosti yhdistetty vintagea ja trendikkyyttä, että meinasin pakahtua onnesta kun näin hänen aikaisempia töitään. Jotain voi päätellä siitä, että meillä oli sattumalta palaverissa samanlaiset paidatkin päällä.

Mutta takaisin lehtijuttuun (ehkä parempi yrittää välillä puhua jostain muusta kuin kirjastani, vaikka työskentelenkin nyt 24/7 sen parissa). Parhaat kotiblogit on uusi aikakauslehti, johon on valittu bloggaajia tekemään juttuja sivustojensa aihepiireistä. Suureksi ilokseni lehden toimituksesta otettiin minuun yhteyttä ja pääsin tekemään oman juttuni. Lisäksi olin äärimmäisen innoissani siitä, että valokuviani oli käytetty lehden muissakin jutuissa yleiskuvituksena ja vielä kokonaisen sivun kokoisina. Lehdestä löytyy 5 -sivuisen juttuni lisäksi kaksi isoa kuvaa blogistani. Itse juttu sisältää yleistä höpinää kakkuhommistani, red velvet -kakun reseptin, paperilippukoristeiden teko-ohjeita sekä pikkuleipäreseptin sokerimassakukkaohjeineen. Lehdessä on 25 muun huikean bloggaajan tekemää sisältöä liittyen ruokaan, sisustamiseen, puutarhanhoitoon ja matkailuun. Aivan ihana lukupaketti kokonaisuudessaan ja oiva reitti löytää laadukkaita blogeja seurattavaksi!

In English:

There were all together seven pages of my cake photos and recipes on "Parhaat kotiblogit" magazine!

PAINTED BY CAKES ON INSTAGRAM

Tässä muutama kuva viimepäiviltä Instagramin puolelta. Blogissa vietellään edelleen hiljaiseloa muutaman viikon ajan kirjakiireiden takia, mutta Instagramissa tapahtuu myös kirjanteon keskellä. Eli eikun seuraamaan Painted By Cakes Instagram -sivulla!

Kevät on tulossa. Ihanaa! Sen näkee jo macaron -leivoksistakin!

ps. blogi löytyy nykyään myös Twitteristä

In English:

I have been super busy the last couple of months writing my book. Understandably, I want to put all my time, creativity and effort (and my heart and soul) to make the book as perfect as possible. So it will still be quite quiet on the blog for a couple of weeks. But there is something happening on Instagram even during the book writing. So start following Painted By Cakes on Instagram if you want to keep track on what's happening with my bakings. You can also find the blog on Twitter now!

FUN MACARON DECORATING

Eilen valokuvasimme kirjan tekniikkaosioita ja kuvauksista jäi jäljelle macaron -kuoria ja kahta eri väristä kreemiä. En voinut vastustaa kiusausta penkoa tänään esille vielä nonparellipurkit ja koristella macaron -leivokset jollakin aivan uudella tavalla. Tämä oli hauskaa!

Leivoksissa on sisällä kirsikkahilloa, jonka ympärille purostin ohuen rinkulan kreemiä. Macaron leivosten sisällä kannattaa käyttää oikeasti hyviä hilloja. Mieluiten itse keitettyjä, mutta ajanpuutteen takia käytin Confiture Bonne Maman Cerises Griottes -hilloa, joka on oikeasti tosi hyvää ja maistuu aidosti kirsikalta.

Tässä kuvapläjäys tämän päivän erittäin vapauttavasta koristeluhetkestä. On se kyllä jännää, että kakkujen tekeminen on työni, mutta näköjään se on edelleen myös lempi harrastukseni! Aivan kuin eilinen 9 tunnin kuvauspäivä ei olisi jo ollut tarpeeksi. Ei se ollut, sillä mikä voisi olla hauskempaa kuin koristella macaron -leivoksia värikkäillä nonparelleilla? Suosittelen lämpimästi!

JUTTU HELSINGIN SANOMISSA!

Tässä tämänpäiväinen juttu Hesarista. Sain jopa kaapattua kaupasta mukaan itselleni viimeisen kappaleen lehteä muistoksi. Helsingin Sanomat, kohtalaisen helmeä! Koko juttu on luettavissa myös Helsingin Sanomien nettisivuilla.

Eräs lukija jätti kommenttina macaron-postaukseen kysymyslistan ja tässä vastaukset kysymyksiin:

1. Kuinka usein leivot?
Varsinkin nyt kirjaa tehdessä leivon lähes joka päivä. Joinain päivinä saatan parhaimmillaan tehdä viisi eri leivonnaista.

2. Onko blgin pitäminen ja leipominen ainoa työsi, vai teetkö myös "tavallisia" töitä?
Kaikki kakkuihin liittyvä on tällä hetkellä ainoa työni ja toivon, että se kantaa! Työni koostuu julkaisujen tekemisestä, esiintymisistä ja tilauskakkujen tekemisestä. Valmistuin joulukuussa diplomi-insinööriksi ja kakkutaideyrittäjän hommat aloitin syyskuun alusta.

3. Kuinka usein leipoessasi epäonnistut?
Perusreseptit ovat melko hyvin hallussa ja niiden kanssa tapahtuu erittäin harvoin mitään ihmeellistä. Kun kokeilen uusia juttuja, tulee myös satunnaisesti niitä kertoja, että joku resepti ei toimikaan.

4. Kuinka taitavana leipojana pidät itseäsi skaalalla 4-10?
Erittäin vaikea kysymys. Leipominen ja kakkujen koristelu ovat kumpikin omat ulottuvuutensa. Koen että kummassakin voi oppia loputtomasti uutta.

5. Onko sinulla kuvausstudio vai missä otat kuvasi tänne blogiin?
Valokuvaan leivonnaiset asuntoni olohuoneessa. Rakennan aina valokuvausta varten ministudion pöydän päälle hyödyntäen luonnonvaloa aina kun mahdollista.

6. Mitkä ovat lempi leivonnaisiasi?
Niitä on loputtoman paljon, mutta yksi ehdoton kestosuosikki on banoffee, jossa yhdistyvät kinuski ja banaani. Olen siis todellinen makean ystävä!

7. Milloin aloitit leipomisen?
Aloitin leipomisen vajaa neljä vuotta sitten. Sitä ennen en oikeastaan tehnyt koskaan mitään keittiössä. Sitten kun innoistuin leipomisesta, en oikeastaan tehnyt enää muuta kuin olin keittiössä koko ajan.

8. Kuka opetti sinut leipomaan?
Olen opetellut itse leipomaan lukemalla blogeja ja kirjoja ja tietenkin kokeilemalla koko ajan uutta.

9. Onko sinulla lapsia?
Minulla ei ole lapsia, enkä usko, että tulee olemaankaan vielä pitkään aikaan. Olen riittävän lapsenmielinen ilmankin.

10. Kuinka pitkään olet blogannut, ei vain tällä blogilla vaan myös muilla?
Olen blogannut kaksi ja puoli vuotta. Tämä blogi on ainoa blogi, jota olen koskaan kirjoittanut.

MILLAISTA ON TEHDÄ KIRJAA?

Kuva: Tampereen messut, Merja Ojala

Blogissa on ollut jo viikkoja laittoman hiljaista. Olen ajatellut, että te lukijat, siis te, joiden ansiosta elän tällä hetkellä unelmaani, todellakin ansaitsette selityksen miksi. Tässä se tulee.

Aion kertoa millaista on tehdä kakkukirjaa. Tai ainakin millaista se on ollut omalla kohdallani. Yritän olla avoin siitä, minkälainen prosessi todellisuudessa on, jotta voitte ymmärtää, miten ihmeessä bloggaajalta ei löydy viikkokausiin yhtäkään hetkeä istahtaa alas ja kirjoittaa postaus.

Koko kirjaprojekti lähti liikkeelle hyvin nopeasti. Ennen kuin ehdin edes oikein tajuta, mitä on tapahtumassa, kirjalla oli jo nimi, demokansi ja sisältökuvaus. Lähes samantien teos meni ennakkomyytäväksi moniin kirjakauppoihin. Kaikki tämä tapahtui silloin kun näyttelyn tekeminen Suomen kädentaidot -messuille oli aivan viime metreillä. Heti messujen jälkeen alkoikin loputon reseptien suunnittelu ja testaaminen.

Oletteko koskaan viettäneet kaikkia joulun pyhiä leipoen macaron -leivoksia vielä 05:00 aamuyöstä? Minä olen. Itseasiassa siinä vaiheessa ajattelin että jes, minullahan on kaksi tuntia vielä aikaa nukkua, ennen kuin aloitetaan 10 tunnin kuvauspäivä ammattivalokuvaajan kanssa. Työpäivien venymiseen on selkeä syy. Kerralla kuvataan paljon leivonnaisia ja kaikkien niiden tulee olla tuoreita. Ja tunnetusti kakkujahan ei ihan nopeasti tehdä. Tällainen työskentely kuitenkin sopii minulle. Olen aina pystynyt olemaan tehokas mihin aikaan vuorokaudesta tahansa. Silloin kun vielä piirsin ja maalasin enemmän, tein sitä lähes aina yötä myöten. Yksinkertaisesti siksi, että en edes malttanut mennä nukkumaan. Kun inspiraatio iskee, siitä otetaan kaikki irti. Oli hetki mikä tahansa. Mikään ei ole koskaan kuitenkaan tuntunut niin oikealta, kuin tämän kirjan tekeminen. Voi kun toivon, että saisin vielä tehdä useammankin kirjan!

Miten kakut sitten kuvataan? Pohdimme erilaisia vaihtoehtoja, miten kuvaus kannattaisi toteuttaa ja koska kakkuja on hankala kuljettaa studiolle, rakensimme studion sinne, missä kakut ovat. Eli kotitalooni. Yhden kellarissa sijaitsevan huoneen seinät ja lattia ovat parin kuukauden ajan vuorattuna valkoisilla kankailla. Tällä varmistetaan, että valokuviin ei tule värivirheitä värillisistä seinistä. Silloin kun kuvataan, "studio" on täynnä heijastimia, varjostimia ja salamoita, joita siirrellään ja säädetään niin kauan, kunnes saadaan aikaiseksi täydellinen kuva.

Lähes tammikuun puoleen väliin asti tehtiin hurjalla tahdilla suuri määrä kuvauksia. Reilusti yli puolet kirjan leivonnaisista oli kuvattu ennen kuin lähdin Sri Lankaan. Matka oli varattu jo kauan ennen kuin tiesin edes tekeväni kirjaa ja ajattelin, mikä onkaan parempi juttu kuin aimo annos aurinkoenergiaa kirjan teon keskellä. Ja voitteko kuvitella optimaalisempaa tilannetta kuin kirjoittaa kakkureseptejä puhtaaksi palmun alla? Tuo on ehkä ultimaattisin mielikuva siitä, miten uskomattomalta elämäni tuntuu juuri nyt. Aurinko tehosi ja luovuus pääsi valloilleen tuijottaessani aaltoilevaa merta ja luonnon väriloistoa. Eilen kuvattiinkin ihanan värikkäitä kesäisiä leivonnaisia. Myös ensimmäinen versio kirjan kannesta kuvattiin eilen ja silloin iski jälleen epätodellinen fiilis. Siis minun kirjani kansi. Voiko olla totta, että tosiaan teen kirjaa?

Kirjaprojektissa on monenlaisia vaiheita. Homma alkoi kustantamon yhteydenoton jälkeen kirjan sisällön ideoinnilla, tiimin kasaamisella ja yhteistyökumppaneiden hankkimisella. Minun kohdallani kirjan valokuvat, tekstit ja taitto etenevät rinnakkain. Kirjoitan puhtaaksi ohjeita sitä mukaa kun leivonnaisia kuvataa ja taittoa tehdään sitä mukaa kun materiaalia syntyy. Pelkästään sähköpostien määrä on järisyttävä kun neljä ihmistä työskentelee tiiviisti projektin parissa. Ketä kaikkia siis tarvitaan, että saadaan aikaiseksi kakkukirja? Kirjailija, valokuvaaja, graafikko ja editori/kustantajan edustaja. Niin ja kaikkien näiden neljän henkilön tulee vielä löytää yhteinen näkemys lopputuloksesta. Voin paljastaa, että pari päivää sitten minusta tuntui, että kaikki loksahti kohdalleen. Huudahdin innoissani kun näin uusimman taittomallin kirjasta. Nämä on niitä parhaita hetkiä.

Tällä hetkellä jääkaappini on täynnä eilisen kuvauksesta jääneitä kakkuja. Keittiön pöydällä on siellä täällä sokerimassakukkia, pensseleitä ja kaatuneita väripurkkeja. Olin eilisen kuvaspäivän ja sitä edeltäneiden pitkien leipomispäivien jäljiltä niin kaikkeni antanut, että keittiön siivoaminen sai odottaa seuraavaan päivään. Ja saa odottaa vielä siihen asti, että saan tämän postauksen valmiiksi.

Varsinaisia kakkupostauksia joudutte valitettavasti vielä odottamaan muutaman viikon. Ymmärrettävästi käytän kaiken luovuuteni, aikani ja energiani siihen, että kirjasta tulee niin upea kuin suinkin mahdollista. Tämä on ehdottomasti tärkein syy blogihiljaisuuteen. Kirja tuntuu olevan jotakin niin pysyvää, että viilaan jokaista yksityiskohtaa niin kauan, kunnes olen täysin tyytyväinen.

Seuraava postaus on kuitenkin jo tekeillä. Nimetön lukija jätti macaron -leivospostaukseen listan kysymyksiä, joihin toivoi minun vastaavan. Päätin tehdä vastauksista postauksen ja kysymyksiä otetaan vastaan lisää. Joten nyt saa vapaasti kysyä mitä tahansa!

Iloista talviviikkoa kaikille ja kiitos, että olette vielä täällä!

ps. Lähipäivinä kannattaa seurata Helsingin Sanomia. Vietin viime viikolla mukavan päivän toimittajan ja valokuvaajan kanssa ja uskoisin, että lähipäivinä voitte nähdä Hesarista, mitä saimme aikaiseksi.