 |
| Kuva: Keskisuomalainen 12.4.2013 |
Perjantaina tapahtui jotain aivan uskomatonta. Minulla on ollut pienestä lapsesta asti kaksi haavetta: olla taiteilija ja saada näyttely joskus johonkin galleriaan tai museoon. Lauantaiaamuna heräsin sängystäni ihmeissäni ja mietin, oliko koko edellinen päivä tapahtunut oikeasti vai näinkö unta?
Kun perjantai-iltapäivänä Jyväskylässä sijaitseva valtakunnallinen Suomen käsityön museo alkoi hiljentyä, vilkaisin mustataustaista vitriiniä museon näyttelyssä. Siinä se nyt on. Ensimmäinen näyttelyni! Tuntuu epätodelliselta vielä tälläkin hetkellä kun kirjoitan tätä postausta. Istun kotonani sohvalla väsyneenä, mutta onnellisempana kuin ikinä.
Teen kakkuja siksi, että jokainen hetki kun sekoitan taikinaa, haistan paistuvan kakkupohjan tuoksun, värjään sokerimassaa ja viimeistelen koristeita pensselillä, tunnen olevani elossa. Silloin kaikessa on järkeä ja kaikella on merkitystä. Myös sillä, kun muutaman tunnin yöunien jälkeen herään viideltä aamulla viimeistelemään kakun. Olen muuten niin huono aamuihminen kun vain olla voi.
Steve Jobs on sanoi mielestäni hyvin, että työstään pitää tykätä niin paljon, että kun illalla menee nukkumaan, ei malta odottaa, että pääsee aamulla töihin. Vaikka kakut eivät vielä ole varsinainen työni, tämä kuvaa hyvin juuri sitä, miltä minusta tuntuu. Uskon nyt enemmän kuin ikinä siihen, että pitää tehdä juuri sitä, mistä pitää eniten. Aito innostus välittyy muihin ihmisiin ja asiat alkavat silloin loksahdella paikalleen.
Tämän postauksen myötä haluan kiittää jokaista ihmistä, joka on vaikuttanut siihen, että olen nyt tässä ja voin rehellisesti sanoa eläväni unelmaani.
Haluan kiittää vanhempiani, jotka ovat tukeneet minua joka hetki ja uskoneet siihen, että kakkuhömpötyksestäni tulee vielä jotakin. He ovat uskoneet tähän jo paljon ennen kuin itse uskoin ja jokaisena hetkenä, jolloin en ole itse uskonut. Haluan kiittää siskoani, joka on selvitellyt puolestani milloin mitäkin kakkuihin liittyvää asiaa ja kuunnellut pitkiä puheluitani. Haluan kiittää veljeäni, joka on kuskannut minua ja kakkuja monet kerrat ties minne. Kiitän poikaystävääni Teemua siitä, että hän on ollut tukenani ja kuunnellut kaikki ne hajoilut kun sokerimassa on loppunut kauheassa kiireessä ja saksia ei löydy mistään. Kiitän häntä myös siitä, että näyttelyni ei olisi ilman hänen apuaan tullut mitenkään aikataulussa valmiiksi.
Kiitän ukkiani kaikista niistä pitkistä öistä kun olemme muiden nukkuessa tutkailleet hänen maalauksiaan ja piirustuksiaan miettien muotoja, värisävyjä ja tunnelmia teoksissa. Hän neuvoi jo kauan sitten, että koskaan ei saa käyttää puhdasta väriä, vaan värit pitää aina murtaa sekoittamalla niitä keskenään. Tätä ohjetta olen hyödyntänyt jokaisessa kakussani. Kiitän isotätiäni Liisaa siitä, että hänen herkullisten leivonnaistensa maku teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Kiitän kaikkia sukulaisiani, ystäviäni ja vanhempieni ystäviä kaikista kannustavista sanoistanne ja siitä ilosta, että olen saanut tehdä kakkuja monenlaisiin tärkeisiin tilaisuuksiinne.
Haluan kiittää yhden rakkaimman ystäväni äitiä A. Muistan kun minä ja ystäväni olimme noin puolitoista vuotta sitten poimimassa mustikoita uuden mökkinne pihassa ja sanoit, että "sun täytyy Emma laittaa niitä kakkuja jonnekin nettiin näkyville". Siitä alkoi tämä blogi.
Haluan kiittää kaikkia teitä mahtavia lukijoita, jotka olette klikkauksillanne ja ihanilla kommenteillanne kannustaneet ja motivoineet minua kehittämään taitojani niin kakkujen, kirjoittamisen kuin valokuvienkin osalta. Kiitos myös kaikille teille upeille bloggajakollegoille.
Haluan kiittää Suomen käsityön museota tästä saamastani upeasta tunnustuksesta ja mahdollisuudesta järjestää näyttely kokonaisen vuoden ajaksi museon vitriiniin. Käsi- ja taideteollisuusjärjestö Taito ry ja Suomen käsityön museo ovat nimenneet vuoden 2013 käsityön juhlavuodeksi. On erityisen hienoa tulla valituksi näin juhlavuotena. Aivan mahtavaa, että kakkutaidetta on haluttu tuoda tällä tavalla esille.
Tämä blogi on muodostunut tarinaksi siitä, miten olen pikkuhiljaa ensimmäisestä tekemästäni kakusta lähtien edennyt kohti unelmaani. Blogin ensimmäisessä postauksessa on todellakin ensimmäinen kakku, jonka olen ikinä kuorruttanut sokerimassalla. En malta odottaa, mitä kaikkea on vielä tällä uskomattomalla matkalla edessä!
Tämä päivä on jatkunut yhtä upeana kuin koko viikonloppu perjantaista lähtien. Aamulla paistoin mutakakun toimittajalle, joka tuli kotiini haastattelemaan minua. Juttu julkaistaan Maaseudun tulevaisuus -lehdessä ensi viikon perjantaina. Tänään tehtiin myös kaksi radiohaastattelua YLE puhe:lle ja Radio Nova:lle. Perjantaina on vielä luvassa haastattelu Radio classic:n studiossa noin klo 8 aikoihin aamulla.
Siitä, miten tulin valituksi Vuoden Käsityöläiseksi voitte lukea lisää Suomen käsityön museon blogista:
http://www3.jkl.fi/blogit/craft/
Valinnasta tiedotettiin Taito groupin, Suomen käsityön museon ja Käsityöelämässä -juhlavuoden nettisivuilla.
http://www.taito.fi/taito-group/ajankohtaista/ajankohtainen/article/emma-iivanainen-vuonen-kaesityoelaeinen-2013/?tx_ttnews%5BbackPid%5D=3&cHash=823c903e7b9f87b26fe3838352d6375a
http://www.craftmuseum.fi/tiedotteet/13_vuoden_kasityolainen.htm
http://www.käsityöelämässä.fi/kakkutaiteilija-emma-iivanainen-on-suomen-kasityon-museon-valitsema-vuoden-kasityolainen-2013/
Täältä löytyy lista myös aikaisemmista vuoden käsityöläiseksi valituista. Valittuina ovat olleet mm. neurokirurgi ja tatuoija!
http://www.craftmuseum.fi/esitteet/vuoden_kasityolainen.htm
Valinnasta ovat uutisoineet mm:
YLE:
http://yle.fi/uutiset/vuoden_kasityolainen_on_kakkutaituri/6579076
Aamulehti:
http://www.aamulehti.fi/Kulttuuri/1194807349958/artikkeli/makeaa+taidetta+jota+voi+syoda+katso+video.html
Keskisuomalainen:
http://www.ksml.fi/nakoislehti/ (12.4.2013 ilmestynyt juttu luettavissa näköislehden arkistosta)
Uutisaalto:
http://www.uutisaalto.fi/kuvat?kuva=377047
Kymen sanomat:
http://www.kymensanomat.fi/Online/2013/04/12/Vuoden+käsityöläinen+on+kakkutaiteilija/2013315527717/4
